Elämä ulkosuomalaisena

Oon asunut ulkomailla vakituisesti yli kuuden vuoden ajan, jota on todella vaikea käsittää. Aika on lentänyt kuin siivillä ja kokemuksia on kertynyt kahdesta eri maasta. Nautin yli viisi vuotta Maltasta, Välimeren pienestä saaresta, ja viime syksynä muutin pysyvästi Ruotsin länsirannikolle Varbergiin. Joskus on hauska leikkiä ajatuksella että missä olisin ja mitä tekisin jos en olisi koskaan hypännyt mukaan sille ensimmäiselle Maltan lennolle. Missä kaupungissa asuisin, mitä työtä tekisin, ja ennen kaikkea, millainen ihminen olisin?

On jännittävää, ja samalla tietenkin pelottavaa ajatella, että miten valinnat vaikuttaa koko loppuelämään. Oon kuitenkin onnellinen että nousin koneeseen ja lähdin kohti tuntematonta. Jos en olisi koskaan tehnyt sitä, en olisi tavannut niitä ihmisiä, jotka on mulle tällä hetkellä kaikista läheisimpiä tai saanut kerättyä niitä muistoja, mitkä on mulle tällä hetkellä kaikista kalleimpia. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja oon onnellinen että uskalsin seurata mun tuon aikaisia unelmia. Kannattaa aina pysähtyä ja miettiä mihin on päässyt, ja joskus sitä huomaa olevansa juuri siellä mistä oli joskus aikaisemmin vain unelmoinut.

Millaista se elämä sitten ulkosuomalaisena oikein on?

Sitä tunnetta, minkä ulkosuomalaisuus tuo on tosi hankala selittää. Oon kuitenkin huomannut muutamia asioita siitä mitä se merkitsee mulle, ja jotka saan puettua edes joten kuten tekstiksi. En tiedä saako niistä kukaan muu selvää tai pystyykö kukaan muu ulkosuomalainen samaistumaan. Jos saat tai pystyt, kerro mulle myös sun omista kokemuksista. ❤️

Ja jotta tekstistä ei tulisi liian pitkää, laitoin tähän mun mielen päältä vain muutaman niistä ajatuksista, joita ulkosuomalaisuus mussa herättää. Säästän muut sitten tuleviin postauksiin.

Isänmaallisuuden vahvistuminen

Mä vihasin nuorempana Suomea. Okei, viha on ehkä liian voimakas sana, koska ei se ihan niinkään kamala paikka ollut. Mä en kuitenkaan erityisesti pitänyt Suomen kulttuurista, ihmisistä, säästä tai mistään muustakaan. Mun mielestä Suomi oli tylsä paikka, mikä saattoi toisaalta johtua siitä että oon asunut lapsuuteni pienellä paikkakunnalla. En malttanut odottaa että pääsen matkustamaan ja mikä parasta, muuttamaan kokonaan ulkomaille.

Mitä kauemmin oon ulkomailla asunut, sitä enemmän oon alkanut näkemään omaa kotimaata uusin silmin.

Jo ensimmäisten vuosien aikana olin tosi ylpeä kertoessani omasta kotimaastani, ja ikävä Suomeen oli välillä kova. Silmät avautui Suomen puhtaudesta ja siitä huolenpidosta, mistä me Suomessa saadaan nauttia. Suomiherkut tuli uniin asti, ja välillä oli pakko käydä Maltan Little Swedenissä hakemassa herkkuja ikävää hellittämään. Mikäli Suomi tulee esiin keskusteluissa, koitan saada Suomen parhaimpia puolia myös muiden tietoisuuteen. Tänä päivänä oon myös tosi puolustava Suomea kohtaan, mikäli joku sattuu mainitsemaan Suomen pienuudesta tai vähättelemään sitä muuten vain. Vaikka en Suomessa asukaan, tuun olemaan aina tosi ylpeä että saan olla suomalainen enkä mikään muu.

Uusien kulttuurien ja asioiden näkeminen

Mun mielestä matkustaminen ja uusien asioiden näkeminen on yksi parhaimmista asioista, mitä tämän elämän aikana on mahdollista tehdä. Ja se on tietenkin asia, josta tykkään eniten myös ulkosuomalaisuudessa. Kun asut ulkomailla, pääset tutustumaan maan kulttuuriin ja elämään samantapaista elämää, mitä paikalliset elävät. Tapaat uusia ihmisiä eri maista, joista jokainen on päätynyt samaan paikkaan hakemaan niitä omia kokemuksia. Opit puhumaan uusia kieliä ja kehittämään englanninkielen taitoa. Yksi tärkeimmistä on varmasti se, että ulkomailla asuessa oppii olemaan omillaan ja huolehtimaan itsestään. Perhe ei ole kokoajan lähellä auttamassa, ja verkostoituminen ja avun pyytäminen täytyy tehdä omin neuvoin.

Jatkuva huono omatunto

Tuntuu, että ulkomailla asuminen on jatkuvaa miettimistä, että mitä on menettänyt ja mitä on saanut elämäänsä niiden vuosien aikana. Tästä johtuen kaikista huonoin puoli ulkosuomalaisuudessa on varmaankin juuri se, että menettää niin paljon sitä aikaa mitä perheen (ja toki ystävien) kanssa voisi viettää. Perhe on mulle aina prioriteetti, ja siksi haluaisin viettää aikaa mun perheen kanssa niin paljon kuin vain pystyn.

Vaikka mun poikaystävän perhe ja ystävät on tullut mulle myös tosi läheiseksi ja nautin kyllä heidän seurastaan, tulee mulla melko usein ikävä omaa perhettä ja omia suomalaisia kavereita. Huono omatunto näin kaukana asumisesta nousee välillä pintaan, mutta koitan aina miettiä että tää on nyt vaan ulkomailla asumisen varjopuoli. Onneksi niitä hyviä puolia on niin paljon enemmän. Ja onneksi asun nyt paljon lähempänä Suomea kuin aiemmin, joten matkustaminen sinne ei enää tunnu niin vaikealta. Tämän hetkinen maailman tilanne toki hankaloittaa läheisten näkemistä, mikä tekee tästä aiheesta vielä hankalamman.

Suomalaisen keskustelun arvostaminen

Maltalla mulla ei ollut koskaan tätä ongelmaa, sillä valtaosa mun kavereista oli suomalaisia. Täällä Ruotsissa oon kuitenkin tajunnut, miten ihanaa se rento, suomalainen keskustelu oikeasti on. Ruotsin kuuntelemisen ja englanninkielisten keskusteluiden yhteydessä tajuaa, miten tärkeää on myös kommunikoida välillä omalla äidinkielellään. On tottakai ihanaa osata montaa eri kieltä ja kommunikoida onnistuneesti niiden avulla, mutta oon kuitenkin huomannut nauttivani suomalaisesta keskustelusta paljon enemmän kuin aiemmin! Mikään ei oikein vedä vertoja sille, että saa avautua ja kuunnella omalla äidinkielellään.

‘’Kun kukaan ei kuitenkaan ymmärrä’’

Tää ajatus on ollut mun mukana monet vuodet, vaikka tiedän ettei sen tarvitsisi. Jo heti ensimmäisen vuoden ulkomailla asumisen jälkeen mun oli todella hankala kertoa mun Suomessa asuville läheisille mun arjesta ulkomailla. Ei tietenkään siksi, että he olisivat jotenkin ‘’tyhmiä’’ eivätkä ymmärtäisi, vaan ajattelin että ketään ei loppupeleissä kiinnosta.

Mun elämä heidän omaansa tuntui niin kaukaiselta, arki oli erilaista ja en halunnut kuulostaa siltä, että mun elämä olisi jotenkin parempaa kuin heidän.

Mulla on tullut sellainen kuva, että moni suomalainen saattaa joskus ajatella, että ulkomaille muuttaneet kuvittelevat oman elämänsä olevan jotenkin hohdokkaampaa kuin Suomessa asuvien. Tämä ei kuitenkaan pidä mun mielestä paikkaansa. Myös ulkomailla asuvat suomalaiset käy töissä ja elää samanlaista arkea kuin Suomessakin. Tottakai eroja arjen tekemisissä, kielessä ja asumisessa löytyy, mutta arjen yhteydessä ollaan (yleensä) töissä, eikä se ole mitään ikuista lomailua.

Jatkuva ikävä

Suurin ristiriita ainakin mun ulkomailla asumisen ajan on ollut se, että en oikein tiedä missä mun koti on. Tietenkin mun oikea koti tulee aina olemaan mun lapsuudenkoti, mutta kolmessa maassa asuneena tuntuu jotenkin siltä, että koti on monessa eri paikassa.

Ja koska koti tuntuu olevan monessa paikassa, tuntuu siltä että ikävä seuraa mihin ikinä menenkin.

Kun asun Ruotsissa, ikävöin Maltaa, sen ihanan sinistä merta, helppoa elämäntyyliä, aurinkoa ja mun ystäviä. Kun asun Maltalla, ikävöin Ruotsin laadukkaampaa elämäntyyliä, toimivaa järjestelmää, neljää vuodenaikaa ja ihanaa luontoa. Ja tietenkin näissä molemmissa maissa asuessani ikävöin jatkuvasti koti-kotia, Suomea, josta ikävöin eniten mun perhettä, perinteitä ja sitä kotoista tunnetta. Aina sydämestä on pala jossain muualla, mutta oon tullut siihen tulokseen että se on vain hyvä asia. On vain hyvä että on paljon mitä ikävöidä. Silloin tietää että on tehnyt oikeita valintoja sekä tietenkin pitänyt elämässä oikeita ihmisiä.

Kertokaa myös teidän ajatuksia ja kokemuksia. Olisi myös ihana nähdä että löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita ulkosuomalaisia! Kiitos kun luit ja palaillaan taas ensi postauksessa ❤️