Julkaisin mun ensimmäisen postauksen 22. toukokuuta 2012, eli mun blogi täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Olin 16-vuotias lukiolaistyttö, asuin Ähtärissä ja mun elämä oli huomattavasti erilaisempaa mitä se on tänä päivänä. Mun elämä pyöri lähinnä koulun, kavereiden ja tuolloisen poikaystävän ympärillä. Ajatukset oli aika samanlaisia mutta samaan aikaan myös hyvin erilaisia. 16-vuotiaalla Marjutilla ei varmaan ollut harmainta aavistustakaan, missä kirjoittaisin blogia myös kymmenen vuoden päästä.
Muistan sen kuinka paljon tuon ensimmäisen postauksen julkaiseminen jännitti. Vaikka tänä päivänä someen julkaiseminen, blogiin kirjoittaminen tai videon tekeminen ei olekaan enää niin suuri juttu, tuohon aikaan se oli aivan erilaista. Etenkin pienellä paikkakunnalla oli jotenkin huomattavasti hankalampaa tehdä erottuvia asioita. Vaikka olin vähän ujo ja arka, olin myös samaan aikaan luonteeltani rohkea kokeilemaan uusia asioita eikä mua oikeastaan kiinnostanut mitä muut musta ajattelee.
Tästä artikkelista löydät:
Kirjoittelua vuodesta toiseen
Blogien kulta-aika oli oikeastaan juuri tuohon aikaan ja vielä muutamia vuosia sen jälkeen, mutta tänä päivänä ‘’bloggaaminen’’ ei ole enää todellakaan niin suosittua – ainakaan Suomessa. Yhä useampi suositumpi bloggaaja on siirtynyt oikeastaan kokonaan Instagramin puolelle, ja vaikka blogit edelleen löytyykin, ei niitä päivitetä enää samaan tahtiin.
Oon miettinyt useita, jopa kymmeniä kertoja, että minkä takia mä jaksan tehdä tätä postauksesta ja vuodesta toiseen. Kirjoitin aluksi blogia bloggerissa, jonka jälkeen siirsin blogin Nouw-sivuston alle. Pari vuotta sitten halusin kokeilla oman domainin hankkimista, joka mun olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin. Kun sain rakentaa oman sivustoni alusta, ja tiesin että kaikki sen sisältö olisi täysin mun omaa, sain paljon enemmän motivaatiota jatkamiseen. Sen jälkeen mun motivaatio on vaihdellut laidasta laitaan, ja välillä oon jopa miettinyt että keskittyisin sen sijaan johonkin muuhun blogin sijaan. Mun sivusto on kuitenkin edelleen olemassa, eikä mulla ole ainakaan tällä hetkellä suunnitelmissa lopettaa kirjoittamista.
1. Rakas ja pitkäaikainen harrastus
Mun on pakko myöntää, että kymmenen vuoden kirjoittelu on kyllä painunut mun identiteettiin enemmän tai vähemmän. Oon aina ollut se tyttö (nyt tosin nuori nainen), joka on kirjoittanut blogia. Oon tehnyt tätä niin kauan, että blogista on tullut mulle turvapaikka ja tapa tehdä jotain luovaa. Rakastan kirjoittamista, kuvien ottamista, niiden muokkaamista ja sivuston fiksailua. Tämä on jotain sellaista, jota vain yksinkertaisesti tykkään tehdä.
2. Työn tuomat mielenkiinnonkohteet
En todellakaan tiennyt yhtään mitään digitaalisesta – tai affiliate -markkinoinnista kun aloitin ensimmäisen blogini. En tiennyt SEO:n vaikutuksista tai siitä, että miten suuri ero sillä on omistaako itse verkkosivunsa vai ei. En myöskään tiennyt kuinka arvokkaita sivut voivat olla, jos niihin vain jaksaa nähdä vaivaa. Mun työn tuomat edut on saanut mut kiinnostumaan myös blogin kirjoittamisesta vuosi vuodelta enemmän. Oon saanut tuloksia, seuraan enemmän trafiikkia ja haluan tarjota enemmän arvoa myös teille lukijoille. Enää en siis halua pelkästään päivitellä arkipäivän tekemisistä, vaan kirjoittaa itselle tärkeistä asioista, kuten terveydestä, hyvinvoinnista muutamilla tuotearvosteluilla maustettuna. Haluan pyrkiä mun blogissa aina rehellisyyteen ja kertoa juuri oman mielipiteen sitä sen enempää kiillottamalla tai dramatisoimalla.
3. Rauhallisempi paikka someen verrattuna
Tuntuuko teistä koskaan, että Instagramin tai vaikkapa TikTokin skrollaaminen jopa ahdistaa? Erilaisia kuvia, videoita ja tekstejä tulee joka suunnasta, ja joskus sitä huomaa vain selaamalla passiivisesti ilman sen suurempaa päämäärää. Nykypäivän sosiaalinen media on niin koukuttavaa, että mä itse pyrin seuraamaan omaa käyttäytymistäni esimerkiksi Instagramia selatessa. Instan uudet algoritmit tekevät myös seuraamisen hankalammaksi, ja suurin osa itseä oikeasti kiinnostavasta sisällöstä hukkuu mainoksiin tai muihin julkaisuihin.
Mä itse tykkään lukea, ja blogit ja erilaiset sivut ovat mun mielestä ihanan rauhallinen paikka ‘’pysäköidä’’ ja tutkia. Tätä mä haluan myös että mun sivusto olisi – pieni pakopaikka hektisestä some-elämästä samoista asioista kiinnostuneille ihmisille.
4. Uusien asioiden oppiminen
Oman domainin hankkiminen ja WordPress-sivuston rakentaminen on jälkikäteen ajateltuna helppoa, mutta toisaalta myös paljon vaikeampaa mitä aluksi kuvittelin. Oon oppinut monia asioita sen jälkeen, kun uskaltauduin ostamaan oman domainin ja jättämään valmiit alustat menneisyyteen. Oon aina tykännyt istua koneella ja oon myös aika tekninen ihminen mitä tulee tällaisiin asioihin, ja mun mielenkiinto sivustojen rakentamista kohtaan on noussut huomattavasti aikaisempaan verrattuna. Eli vaikka mun juttuja ei kukaan lukisikaan, opin jatkuvasti uusia asioita verkkosivuista, hakukoneoptimoinnista ja muista teknisistä asioista, joita voin toivottavasti hyödyntää myös tulevaisuudessa – tein sitten mitä ikinä tahansa.
5. Menneisyyden muisteleminen
Blogi on samaan aikaan kuin päiväkirja. Mulla on edelleen mun ihan ensimmäiset postaukset tallella, ja on jotenkin uskomatonta palata 10 vuotta nuoremman Marjutin pään sisään ja katsoa mitä mieltä olin asioista, mitä tein ja kenen kanssa vietin aikaa. Vaikka mulla on ollut pidempiä taukoja vuosien varrella, oon yleensä silti kirjoittanut vähintään muutaman postauksen vuodessa, joita lukemalla voin kurkata omaan menneisyyteeni. Eli yksi tärkeimmistä syistä on se, että pääsen aina palaamaan hetkeksi ajassa taaksepäin ja katsoa miten paljon oon joko kasvanut, kehittynyt tai edistynyt vuosien varrella. Sama pätee esimerkiksi treenaamiseen, töihin ja moniin muihin elämän osa-alueisiin.
Tulevaisuuden haaveet
Mun mielestä bloggaaminen on vaikuttajan tavoin vähän sellainen sana mikä saa aikaan negatiivisia mielikuvia vaikkei sen edes pitäisi. Vaikka molemmat sanat ovat tärkeisiin asioihin viittaavia, puhuvat ihmiset niistä herkästi halventavaan sävyyn. Itse ainakin toivon, että ihmiset ymmärtäisivät että kyseessä on ihmisten harrastukset ja jopa urat, ja jokainen ihminen voi ilmaista itseänsä millä tahansa tavalla haluaa.
Vaikka yhä useampi on ”lopettanut” blogin kirjoittamisen, on virkistävää nähdä kuinka moni sitä vielä tekee. Seurailen välillä Blogit.fi -sivuston blogeja ja facebook-ryhmiä, sillä joskus ahdistun siitä että teenkö tätä oikeasti ihan yksin. Mun mielestä ihmiset aliarvioi sivustojen ja blogien potentiaalin, ja kuinka suuri voima esimerkiksi SEO:lla on. Mun haaveena on tulevaisuudessa rakentaa myös muita sivuja mun blogin lisäksi, ja oppia näin myös muiden sivustotyyppien rakenteesta enemmän. En tiedä kuinka kauan haluan blogia kirjoittaa, mutta niin kauan kun koen sen opettavan mua tai antavan mulle tavan olla luova, annan sille tilaa mun elämässä. 🙂
Ainiin, ja jos haluat tukea mua niin ota mun sivusto blogit.fi -sivustolla seurantaan. Siellä voi myös antaa tähtiä jota arvostaisin kovasti! Voit seurata tämän linkin kautta!
Mitä ajatuksia tämä postaus sussa herättää? Kommenttiboksi on aina avoinna. 🤍
