Filippiinit – Paikka jonne haluan palata

Lähdettiin reppureissaamaan vuoden 2018 tammikuussa yhdessä mun poikaystävän kanssa, josta mua pidempään seuranneet ovat saattaneet nähdä muutaman postauksen sekä instassa että mun vanhan blogin puolella. Meidän reissu kesti yhteensä miltei kolme kuukautta, ja ehdittiin käydä tutkimassa neljää eri maata; Thaimaata, Singaporea, Filippiinejä sekä Indonesiaa.

En oo ehkä ikinä ollut mistään niin onnellinen kuin tästä reissusta. Reppureissaaminen on jotain niin erilaista ja ikimuistoista, ja haluan ehdottomasti tehdä samanlaisia reissuja vielä uudelleen. Oon myös hyvin ylpeä itsestäni että uskalsin lähteä jälleen kohti tuntemattomampaa, vaikka toki olihan mulla isona tukena mun poikaystävä jonka kanssa pääsin jakamaan tämän koko reissun ja kaikki sen tuomat ilot ja ongelmat.

Reppureissu Filippiineille

Kaikki meidän koluamat paikat oli aivan mielettömiä, mutta eniten mulla on ehdottomasti jäänyt mieleen meidän kuukauden reissu Filippiineillä. Tässä postauksessa haluan kertoa mikä siitä maasta teki niin erikoisen ja miksi aion palata sinne vielä jonain päivänä uudelleen.

Me lennettiin Singaporesta Cebun saarelle 28. Tammikuuta 2019. Cebu City on yksi Filippiinien suurimmista kaupungeista, josta on hyvät yhteydet eri saarille kuten Boholille ja Siquijorille. Vietettiin ensimmäiset kaksi päivää Cebussa, jonka jälkeen lähdettiin tutkimaan Boholia ja Siquijoria. Näiden saarien jälkeen suunnattiin takaisin Cebuun, josta lennettiin Palawanin Puerto Princessaan, jossa päästiin useiden tuntien ajomatkan jälkeen vierailemaan Port Bartonissa sekä El Nidossa. Näissä kaikissa paikoissa käymiseen meni yhteensä kuukausi, ja voi vitsit miten ihania muistoja saatiin sieltä kerättyä.

CEBU CITY

Filippiineillä ollessa tunsi olevansa kaukana kotoa. Mun mielestä oli hassua, että mulla ei ollut sitä samaa tunnetta Thaikuissa ja Singaporessa, joissa mulla oli kieltämättä kokoajan tosi turvallinen ja kotoisa olo. Musta tuntuu että se johtuu täysin siitä että Filippiineillä ei ollut vielä siihen mennessä aivan niin paljon turisteja Thaimaahan verrattuna, ja siellä tajusi olevansa oikeasti melko yksin kaiken keskellä. Meidän virhe oli jäädä Cebun ytimeen niin pitkäksi aikaa, mutta jälkikäteen ajatellen on vain hyvä että ‘’päästiin’’ näkemään myös se huonompi puoli Filippiineistä ja sen miten he suurkaupungeissa oikeasti elävät.

Tässä kaupungissa hengittäminen oli hankalaa saasteiden takia, jokien kohdilla haju oli jotain sellaista mitä en oo koskaan kokenut ja liikenne oli todella sekasortoista. Ruuan löytäminen oli hankalaa ja kyllä tuollainen tuntemattomaan maahan hyppääminen ja siihen totuttautuminen otti myös hieman mielenterveyden päälle kun vielä näki kuinka kamalat olot joillain paikallisilla siellä oli. Näiden päivien jälkeen kaikki kuitenkin muuttui ja rakastuin koko maan luontoon, paikallisiin ja siihen seikkailumielisyyteen aivan täysin.

BOHOL

Bohol teki muhun suuren vaikutuksen. Sen uskomaton luonto oli ihan kuin upeimmista näytönsäästäjistä kaapattu, ja rannoilta löytyvä hiekka oli ihan kuin irtopuuterilla olisi kävellyt. Ilma oli tosi lämmin mutta samaan aikaan raikas, ja välimatkat saaren osiin oli melko lyhyitä. Käytiin katsomassa Tarsier-apinoita, ihastelemassa Chocolate Hills -kukkuloita ja ajeltiin monta päivää ympäri saarta ja ihasteltiin miten kauniilta joka nurkka voi näyttää. Luonto oli tosi trooppinen ja ihan sama minne katse osui, kaikki näytti niin uskomattoman kauniilta.

PAMILACAN ISLAND

Vierailtiin myös Pamilacan-saarella, joka on ihan pienen pieni saari Boholin vieressä. Yövyttiin bungaloweissa yli 20 kukon ympäröimänä, ja en oo varmasti koskaan nukkunut yhtä huonosti kuin tällä reissulla. Kukot lauloi yöllä taukoamatta, mikä teki nukkumisesta yhden kidutusmuodon :D. Vinkkivitosena voin sanoa, että älkää koskaan lähtekö reppureissaamaan ilman korvatulppia!

Oon kuitenkin tosi onnellinen että lähdettiin kokeilemaan miltä pari yötä pienen pienellä Filippiiniläisellä saarella oikein tuntuu, ja huonosti nukuttuja öitä miettimättä pakko sanoa, että se on yksi ikimuistoisimmista paikoista missä oon koskaan käynyt. Päästiin ihastelemaan upeaa luontoa, syömään paikallista ruokaa ja näkemään delfiinejä luonnossa.

SIQUIJOR

Boholilla seikkailemisen jälkeen matka jatkui toiselle suuremmalle saarelle, Siqujoirille. Täällä yövyttiin Filippiiniläisen perheen majatalossa, käytiin ihastelemassa putouksia ja maattiin valkoisilla hiekkarannoilla.

Löydettiin myös yhden filippiiniläisperheen ”omistama” luola, johon päästiin vierailulle. Ensin mentiin pitkät tikapuut alas luolan suulle, jonka jälkeen heitettiin pelastusliivit niskaan ja lähdettiin uimaan oppaan kanssa kohti pimeää luolan sisusta. Reitti perälle oli aika kapea, ja mun adrenaliinit virtasi taivaissa kun näin kämmenen kokoiset hämähäkit kävelemässä luolan seinällä alle puoli metriä meidän päiden vieressä. Päästiin luolan perälle, mutta tässä vaiheessa mulla alkoi olla jo aika hoppu päästä sieltä pois. Oltiin melko varmoja että meidät olisi ryöstetty meidän luolakierroksen aikana, mutta onneksi tähän ihanaan filippiiniläisperheeseen pystyi luottamaan ja kaikki oli tallella meidän palatessa. Se on jännä miten sinisilmäinen voi reissatessa olla, mutta tälläkään kertaa se ei koitunut meidän kohtaloksi.

Kuljettiin koko meidän reissun ajan tosi paljon skoottereilla. Siquijorilla se oli myös välttämätön, sillä meidän majapaikasta lähimpiin ruokapaikkoihin oli noin puolen tunnin ajomatka. Yöllä skootterilla ajaminen oli jännää kaikkien kulkukoirien nukkuessa melkein keskellä tietä (asfaltti oli ilmeisesti yöllä lämmin), ja aina oli pieni pelko että pian rysäytetään jonkun koiran päälle. Mikä olisi ollut tietenkin ihan kamalaa. Pimeällä ajaminen oli kuitenkin ihan uskomattoman siistiä, sillä tuolloin tähdet oli kaikista kirkkaimmillaan ja koko taivas näytti ihan mielettömältä.

PALAWAN

Mun ehdoton suosikkipaikka Filippiineillä oli Palawan. Tämä ei varmaan tule kenellekkään yllätyksenä, tai ainakaan niille jotka ovat seuranneet erilaisia matkablogeja ja vlogeja. Veikkaan että kaikki Filippiineillä vierailleet on rakastuneet Palawaniin enemmän tai vähemmän.

Viivyttiin Palawanilla pidempään kahdessa eri paikassa: Port Bartonilla ja El Nidossa. Molemmat näistä on tosi syrjässä, ja ajomatka näihin kesti ainakin kuusi tuntia. Tiet oli aika mutkaisat ja kuski ajoi ehkä kovempaa mihin ollaan täällä Euroopassa totuttu. No, selvittiin onneksi hengissä ja päästiin tutustumaan näihin upeisiin paikkoihin.

PORT BARTON

Port Barton on pieni ‘’kylä’’, joka on alkanut vetämään turisteja puoleensa sen upean sijaintinsa ansiosta. Tarjolla on paljon erilaisia majapaikkoja ja hostelleja, sekä aika monta ravintolaa paikan kokoon nähden. Liian montaa turistia siellä ei kuitenkaan ollut, vaan paikka oli TODELLA rauhallinen ja ennen kaikkea kaunis. Wifiä ja sen suurempaa liikennettä tuolla ei ollut oikeastaan ollenkaan, mikä teki meidän viiden päivän vierailusta vieläkin rentouttavamman.

Port Bartonissa ei ole oikeastaan muuta tekemistä kuin rentoutua, syödä sekä käydä erilaisilla veneretkillä. Me käytiin yhdellä, ja se on yksi niistä kokemuksista jonka muistan varmasti koko loppuelämäni. Käytiin ihastelemassa meritähtiä, kävelemässä meren keskellä olevalla ‘’dyynillä’’ sekä päästiin snorklaamaan upeiden koralliriuttojen sekaan ja nauttimaan kristallinkirkkaasta merestä koko päivän ajan.

EL NIDO

Tuolla mun takana olevassa metsässä oli super paljon apinoita!

El Nido oli puolestaan luonnoltaan yhtä kaunis kuin Port Barton, mutta siellä oli huomattavasti enemmän elämää, turisteja ja tekemistä. Täällä päästiin myös veneretkelle, joka vei meidät sellaisiin paikkoihin mitä en osannut edes kuvitella. Käytiin kajakoimassa upeassa laguunissa ja moikkaamassa nemo-kaloja koralliriuttojen läheisyydessä. Löydettiin myös yksi piilossa oleva unelmaranta, jossa uitiin, rentouduttiin ja ihailtiin maisemia.

Puerto Princesa ja ostoskeskuksen kammottava harjoitus

Mun on ihan pakko kirjoittaa tähän vielä yksi kokemus, joka jouduttiin todistamaan Puerto Princessan ostoskeskuksessa kesken meidän illallisen. Filippiineillä ollessa mulla oli kokoajan pienet stressitasot päällä, koska on totta että tuossa maassa tapahtuu tosi paljon myös pahoja asioita. Näillä tarkoitan esimerkiksi maanjäristyksiä ja muita luonnonkatastrofeja maan poliittisia tilanteita unohtamatta.

Oltiin juuri palattu El Nidosta ja oltiin matkalla Manilaan Puerto Princessasta, josta aiottiin ottaa lento Balille. Oltiin syömässä ostoskeskuksessa, jossa tuli yhtäkkiä kovaääninen hälytys, joka sulki automaattisesti kaikki ovet jokaisesta putiikista ja ravintolasta. Yleensä tällaisten hälytysten aikana ihmisten täytyy lähteä ulos, mutta tässä kohtaa ovet meni säppiin ja kaikki ravintolan työntekijät siirtyivät pöytien alle ns ”turvaan”. Tässä kohtaa he kuitenkin kertoivat, että kyseessä on harjoitus ja voitaisin vaan jatkaa syömistä. Me sitten jatkettiin poikaystäväni kanssa tätä erittäin stressaavaa illallista kun kaikki työntekijät olivat pöytien alla ja vartijat juoksivat pimeässä ostoskeskuksessa ympäri ämpäri kovaäänisen hälytyksen soidessa. Mun on pakko sanoa että VAIKKA kyseessä oli vain testi, olin silti todella peloissani ja ahdistunut.

Testi kesti ainakin 15 minuuttia, jonka jälkeen sähköt palasivat ja tunnelma rauhoittui. Myöhemmin mentiin ostoskeskuksen yläkertaan kurkkaamaan että millainen testi oli kyseessä ja nähtiin siivooja pyyhkimässä ”veritahroja” lattialta. Pakko sanoa että kyllä niillä on aikamoiset harjoitukset näille tilanteille jos täytyy myös tekoverta käyttää…

Paras paikka reppureissaamiseen

Filippiinit on vähän Etelä-Amerikan ja Aasian sekoitus. En toki oo ikinä käynyt missään Etelä-Amerikan maassa, mutta katolinen uskonto, upea luonto, kieli ja paikkojen nimet sai sen tuntumaan hiukan myös Etelä-Amerikalta Aasian maan lisäksi. Filippiineille reissaaminen avaa silmiä, ja se saa samalla sekä arvostamaan omaa kotimaataan että ihmettelemään miten niin kauniita paikkoja voi edes olla olemassa. Kaikki tuossa maassa ei ole kuitenkaan täydellistä, sillä sieltä löytyy upean luonnon lisäksi myös paljon rikollisuutta ja köyhyyttä. Kaikki paikalliset olivat tosi ihania ja huolehtivaisia, ja oli niin mieltä lämmittävää nähdä miten sydämellisiä ihmiset oli. Kun tää koko koronamyräkkä on joinain päivä ohi, suosittelen Filippiineille matkustamista niiiiiiiin paljon.

Tästä reissusta on jo 1,5 vuotta enkä ikinä kyllästy muistelemaan näitä kivoja hetkiä. Meidän reissu on varmasti mun ja mun poikaystävän yleisin puheenaihe, sillä me aina välillä palataan muistelemaan kaikkea sitä mitä tuolla ollaan koettu yhdessä. Mukaan mahtuu sekä hyviä että niitä huonoja hetkiä, mutta mun mielestä niiden molempien yhdistelmä saa aikaan kaikista parhaat muistot. <3